Ero tuli ja samalla uuden elämän alku. Jotkut asiat pysyvät kuitenkin: vegaaniruoka, Thaimaa ja eläkkeellä olo. Taksihommat päätin lopettaa jo vähän ennen kuin koronavirus näyttäytyi sellaisena kuin sen tiedämme olevan. Tämä ei silti ole ruokablogi, matkablogi eikä toivon mukaan koronablogikaan. Eikä varsinkaan eläkeläisblogi. Mutta silti se on niitä kaikkia ja vähän enemmänkin. Tämä on blogi arjesta ja arjen hallinnasta Suomessa ja Thaimaassa.
torstai 25. kesäkuuta 2020
Säällä kuin säällä
Koiraa on ulkoilutettava, oli sää sitten minkälainen tahansa. Paukkupakkasilla tai kaatosateessa ulos lähtö ei ehkä koirankaan mielestä ole hirveän hauskaa, mutta jo koiran terveydenkin takia se on vain tehtävä. Niin kuin ihmisillä, koirallakin ulos meno saattaa olla pukeutumiskysymys. Tosin valtaosa koirista kai edelleenkin pärjää ihan oman karvapeitteensä varassa, vaikka eläinvaatetusbisnes muuta väittäisi.
Meneillään oleva helle ja siitä kirjoittelu sosiaalisessa mediassa sai aikaan myös tämän kirjoituksen, jonka lukijamäärästä minulla ei tosin ole suuria odotuksia. Kirjoitan tänne, koska laiskuuttani en viitsi lähteä etsimään sitä keskustelua, joka eilen osui silmiini Facebookissa. Sinne minä mielessäni tämän kommentoinnin kuitenkin ajattelin.
Keskustelu alkoi kuvasta, jonka vasta toisella katsomalla noteerasin koiran punottavaksi tassuksi. Siis kuva oli siitä tassun osasta, joka kävellessä ja juostessa osuu maata vasten. Varmaan sillä on joku oma nimikin olemassa. Polkuantura? Voin hyvin kuvitella, että koiralla, jonka tassusta on kyse, ei ole mukava olo. Tassu on varmasti lyhyesti sanottuna kivulias.
Kuva sai tietysti aikaan monenlaista keskustelua, josta erityisesti yksi jäi mieleen. Siinä kehotettiin tällaisella helteellä käyttämään lemmikkiä vain pikaisesti pissalla. Ja taidettiin vielä lisätä painottaen, että se riittää. Tuo kehotus jäi vaivaamaan.
Olen nyt itse koiran kanssa helteiden "armoilla" paikassa, jossa alueen luonnonmuodostelman ja muun asutuksen johdosta ainut mahdollisuus käydä ulkoilemassa on kävellä asfaltoitua tietä pitkin. Pitemmän lenkin kävelemme kaksi kertaa päivässä ja niin tein myös tänään aamulla. Sama toistuu joskus myöhemmin iltapäivällä.
Laulussa lauletaan, että asfaltti on kuuma. Sitä se onkin, jos aurinko pääsee porottamaan siihen tuntikausia varsinkin hellesäällä. Mutta aika harvassa taitavat olla ne paikat, jossa ei ole minkäänlaista varjoa tarjolla. Tänä tulevan ennätyshelteen aamuna vähän ennen kymmentä kokeilin kädellä varjopuolen asfalttia, joka oli mukavan vilpoinen. Paikassa, johon aurinko oli paistanut jo pitemmän aikaa, asfaltti oli lämmin, mutta ei kuuma.
Kun joku somessa antaa ohjeen käyttää koiraa vain pikaisella pissalla, hän antaa minusta vaarallisen ohjeen. Kuinkahan on se koiran kakkimisen laita? Kaikilla kun se ei onnistu ihan siihen kotiovelle. Ja ehkä joitain pieniä sylikoiria lukuun ottamatta koirat kaipaavat myös liikuntaa.
Kuten aloitin, koiraa on käytettävä ulkoilemassa säällä kuin säällä. Helle ei tee poikkeusta. On vain huolehdittava, että koiralla asiat ovat hyvin ja vettä on vaikka kesken lenkin tarjolla. Jos koira ei selvästikään halua jatkaa, palataan kotiin. Sopii toivoa, että koiranomistajilla olisikin enemmän oman koiran toiveiden lukutaitoa kuin sokeaa luottamusta somessa jaettuihin ohjeisiin.
Jos koiran tassut ovat palaneet helteen takia, koiran omistaja on taatusti tehnyt jotain väärin. Eikä varsinkaan ole yhtään ajatellut oman lemmikkinsä hyvinvointia. Onko tullut pyöräiltyä koira perässä läähättäen kilometritolkulla jossain peltoaukeiden keskellä? Vai onko jääty näpräilemään puhelinta paikkaan, jossa koira ei ole päässyt varjon puolelle ja on liian kuumassa seistyään polttanut tassunsa?
Joka tapauksessa kehotus jättää helteellä koiran lenkittäminen väliin on kuin korona aikana kehotus eristää vanhukset neljän seinän sisään: väärä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti