Peli on menetetty

Erkki Huttusen suunnitteleman Rajamäen kirkon
ovipielessä on reliefi, josta halutessaan voi löytää
aasinsillan alla olevaan aiheeseen koskettamisesta.

Radiossa paasaa kosketustutkija. Häntä kuunneltuani tunnen, ettei minulla enää taida olla mitään mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään. Hän kun toteaa, että ei ole vielä kovin huolestuttavaa, jos ei kukaan ole koskettanut päivään tai pariin. Mietin kuumeisesti, että milloin joku kosketti minua tai että itse olisin koskettanut toista ihmistä. Taisi olla yli neljä kuukautta sitten, kun kävin Thaimaassa hierojalla.

Tuohan ei tietenkään ole ihan totta. Kyllä minua on senkin jälkeen koskettanut joku. Tuo joku oli hammaslääkäri, joka vähän yli kuukausi sitten poisti minulta yhden hampaan. Mutta ehkä kosketustutkijakaan ei koskettamisella ja sen tärkeydellä tarkoita ihan tuonlaista asiaa.

Ja luultavasti joku liian lähelle kaupan kassajonossa tunkenutkin on ainakin hipaissut minua.

Onhan se ihan hienoa, että otetaan selvää, mikä merkitys on sillä, että tullaan fyysisesti kosketetuksi. Puhe koskettamisen oletetusta tai tutkitusta tarpeellisuudesta kuulostaa tosin yksineläjän korvissa aika julmalta. Ehkä asiaansa suu vaahdossa selittävä tutkijakin hoksaa tämän jossain vaiheessa. Tai kai hän sen oli jo keksinytkin, koska tarjosi koiran silittelyä vaihtoehdoksi niille, joilla ei luontaisesti ole tarjolla toista ihmistä, jota hipelöisi.

Kun nyt (tai milloin liekään) on tutkittu ja havaittu, että ihmisen pitää saada osakseen kosketuksia, seuraava vaihe lienee, että aletaan järjestää koskettamisen mahdollisuuksia niille, joille sitä ei ole muuten tarjolla. Koska kyse luultavasti on maksullisesta palvelusta (ellei peräti hoidosta), järjestelmä pitää jotenkin kytkeä Kelaan. Kela voisi korvata osan kustannuksista asiakkaalle tai vähävaraisille se kenties kustantaisi koko lystin.

Tässähän on tarjolla peräti innovaatio, joka kenties synnyttäisi uusia ammatteja ja työpaikkoja. Koulutustakin pitää järjestää tuleville koskettajille. Meitä kosketuksen puutteessa eläviä varmasti on pilvin pimein. Kunnon markkinointikampanja vain käyntiin ja ei aikaakaan, kun porukalla ihmettelemme, miten olemme pärjänneet ilman tätä palvelua, joka ilmiselvästi on ihan jokaiselle kansalaiselle kuuluva perusoikeus.