Kasvismaksalaatikko

Lihattoman maksalaatikon niin kuin monet muutkin
uuniruoat teen Anna-mummulta perimääni teräspataan,
jonka muoto miellyttää minua kovasti.

Kun valitsin blogin nimeksi Vanhoilla eväillä uuteen alkuun, en niinkään ajatellut ruokaa, mutta nyt tuossa alla kuitenkin on ruokablogikirjoitus, jonka tein entisessä elämässäni. Haluan julkaista sen uudelleen tänne. Syötävät eväät ovat siis pysyneet ainakin osittain samanlaisina kuin ennenkin. 

Tuota blogia kirjoittaessani en vielä ollut täysin vegaani, mutta jo aika pitkälti silti noudatin kasvisruokavaliota, johon ei enää kuulunut mitään eläinperäistä. Maitotuotteet ja kananmunat jätin pois ruokavaliostani kaksi vuotta sitten.

Löysin tuon vuonna 2017 kirjoittamani blogin, kun etsin googlettamalla vahvistusta sille, että muistanko varmasti ainekset, joita tarvitaan kasvismaksalaatikkoon. Reseptiä en ole tuolloin julkaissut, mutta jostain syystä nyt en sitä kaivannutkaan. Se oli jo selvästi takaraivossani.

Näin olin kirjoittellut:

Kaikenlaiset lihaa tai kalaakin muistuttavat kasvisruoat ovat olleet viime aikoina kovin suosittuja. Nyhtisten ja härkisten myötä moni lihansyöjäkin on keventänyt ruokavaliotaan. Mutta myös kasvissyöjät ovat saaneet toivottua vaihtelua varsinkin mahdollisuuksiin turvata päivittäinen proteiinin saanti.

Seuraan nykyään paria vegaanien Facebook-sivustoa. Toinen, Sipsikaljavegaanit, jota enemmän lueskelen, on kai tarkoitettu palvelemaan vähän rennompaa keskustelua vegaaniruoasta. Välillä sieltä tulee poimittua vinkkejä, mutta todellisuudessa teen aika perinteisin keinoin ja tutuista aineista omia kasvisruokiani. Välillä ne ovat myös vegaanisia.

Olen varmaan jo parikymmentä vuotta sitten löytänyt reseptin, joka tunnetaan nimellä kasvismaksalaatikko. Kaivoin sen uudelleen käyttöön muutama vuosi sitten. Nykyäänhän ei tarvitse juuri muistaa, mistä jonkun ruokaohjeen on saanut, kun netistä ohjeet löytyvät vaivatta.

Kasvismaksalaatikon valmistamisesta löytyy useampiakin ohjeita. En koskaan luota siihen, että muistaisin ulkoa tarvittavat aineet ja niiden määrät. Ne pitää siis ensin etsiä. Poimin aina ohjeen, joka on joskus julkaistu jollain oikeutta eläimille foorumilla. Sielläkin ohjeen jakaja toteaa hauskasti, että häntä ei sitten tarvitse haukkua, jos ruoka ei onnistu. Hän kun ei edes itse ole kertomansa mukaan koskaan kokeillut reseptiä.

Puolukkahillo kuuluu ilman muuta
myös lihattoman maksalaatikon
kaveriksi lautaselle.

En noudata sivulla olevaa ohjetta orjallisesti. Välillä käytän riisiä, välillä rikottua ohraa. Ohjeessa ei ole rusinoita, mutta laitan niitä aina. Joskus jätän siirapin pois tai vaihdan soijamaidon kaurajuomaan. Kananmunaa ruokaan ei tarvita. Se korvataan soijajauholla. Toisinaan kuitenkin käytän luomumunia. Sipulia ja sitä sun tätä maustetta pitää myös pataan lisätä.

Vaikka kasvismaksalaatikko onkin herkkua, en ole erityisen innostunut siitä, että kasvisruoan pitäisi maistua ja näyttää liharuoalta. Siksi tuntuukin omituiselta, kun keskusteluissa välillä hehkutetaan, miten ihanan lihaisalta joku ruoka maistuu.

Huvittavimmassa aiheeseen liittyvässä kirjoituksessa joku parahti, että mikä se ruokaohje olikaan, jolla saa tehtyä tonnikalan makuista kasvisruokaa. En lukenut vastauksia, vaikka niitäkin taisi siinä vaiheessa olla tarjolla kymmenkunta.