Korona vaikuttaa nyt kaikkeen elämään

Tämä Bangkokissa ottamani kuva symboloikoon sitä aikaa, kun
virus jo uhkasi meitä, mutta sen vaaraa ei monikaan käsittänyt. 

Olen vain rajallisesti pystynyt seuraamaan paikallista korona- eli Covid-19-tiedotusta. Tiedän, että sellaista on, mutta kun en osaa thai-kieltä, en osaa sanoa siitä juuta enkä jaata. Kovin tehokasta se ei ainakaan ole ollut, koska ihmiset eivät näytä käytännössä muuttaneen tapojaan muuten kuin käyttämällä yhä useammin kasvomaskeja. Tänään ajattelin viimein avata telkkarin, jotta olisin voinut sieltä näkemäni perusteella tehdä jonkinlaisen analyysin aiheen saamasta huomiosta. Harmikseni televisio ei auennut eikä kaukosäätimen pattereiden vaihtokaan auttanut asiaa.

Olen sopeutunut odottamaan maanantaista lentoani. Olen jotenkin päässyt panikoimisen yli, mutta sen verran halusin ottaa varman päälle, että menenkin hotelliin lähelle Suvarnabhumin lentokenttää jo lauantaina. Kun ei tiedä, jos vaikka keksisivät laittaa Pattayan tai Chonburin alueen eristykseen, niin kuin tekivät eräälle toiselle maakunnalle tai miksi näitä seutukuntia kutsuvatkaan.

Nyt noudatan mahdollisimman pitkälle ohjeita, jotka suomalaisviranomaiset ovat antaneet. Käsidesi ja käsien lähes hillitön peseminen ovat arkeani. Kotitaloyhtiön aulatiloihin ilmestyi jo jonkin aikaa sitten käsidesipullot, mutta tänään minulle heräsi epäily, että ovat alkaneet lantrata liuosta. Käsiini sitä hinkatessa huomasin, että väkevän alkoholin sijaan aine tuoksui aika miellyttävälle. Onneksi minulla on apteekista hankittua käsidesiä, joka ainakin hajusta päätellen on aitoa.

Vältän lähikontakteja, vaikka välillä kuljenkin kylillä. Tänään kävin omatoimipesulassa aiheuttamassa taas hämminkiä, kun hankkimani pesuaine jostain syystä vaahtoaa ylen määrin. Jouduin pesulan työntekijänaisen julmistelun kohteeksi. Tosin vähemmän kuin viimeksi, jolloin hän oli suoraan sanottuna vihainen. Ymmärsin sen hänen kehonkielestään ja äänenpainoistaan. Ikävää oli tietysti, että turvaväli unohtui asiaa puidessamme.

Samalla reissulla kävin tankkaamassa pyöräni. Käteismaksutapahtuma sujui suhteellisen hyvin, niin kuin vihannestorillakin, josta hain perunan, kaksi sipulia ja tomaatteja. Ostin siis vain yhden perunan, koska jääkaappiin oli jäänyt yksi. Thaimaassa myydään tosi suuria perunoita, joten kahdesta perunasta ja sipulista saan mikrossa kypsennettyä Annan perunoiksi kutsumani ruoan. Se riittää kahdeksi päiväksi, varsinkin, jos lisukkeena on tofua. Sitähän on.

Kotona ruokailu on siis osa virustorjunta strategiaani. Eilen keitin kattilallisen linssikeittoa, jota myös söin kaksi päivää. Herkuttelu vegaaniruokapaikassa on nyt taakse jäänyttä elämää. Sieltä tosin saisi myös take away -annoksia, jos omat kokkailut alkavat tympiä.

Olen ehkä vähän liiankin kanssa makaillut vain sohvalla. Se tuntuu nyt ihan luontevalta paikalta ottaa etäisyyttä ihmisiin. Tänään kyllä loikoilin myös asunnon edustalla aurinkotuolissa ja kuuntelin radiosta hallituksen uusia linjauksia taistelussa korona-virusta vastaan. Kuinkahan ahteelle elämä vielä meneekin, ennen kuin sota on voitettu?