Venematkoja ja vegaaniruokaa Bangkokissa

Reittiliikenteen vesibussikyyti oli halpaa huvia.

Nykyinen siviilisäätyni aiheuttaa tai antaa mahdollisuuden - miten vaan - tehdä asioita yksin. Aika monia asioita olen kyllä ennenkin tehnyt yksikseni. Thaimaassakin olen joskus ollut kuukauden päivät yksin, joten tämänkertaisessa yksinolossa omassa kodissa ei ole juuri mitään uutta. Tai on varmaan sen verran, että olen liikkunut kylillä paljon enemmän kuin koskaan ennen.

Tein myös ensimmäisen reissuni Bangkokiin ihan yksikseni. Menin Jomtienilta lentokenttäbussilla Suvarnabhumille ja sieltä Airlink-junalla Bangkokin keskustaan. Matkanahan tuo reissu ei ole pitkän pitkä. Kentälle taitaa olla täältä Jomtienilta noin 140 kilometriä.

Bangkokissa on tullut käytyä sen verran monta kertaa, että tiesin suunnilleen, miten julkinen liikenne toimii. Metron kyyti jäi kyllä edelleenkin testaamatta, sillä pidän enemmän skytrainillä liikkumisesta, koska silloin voi katsella myös maisemia. Maisemat tosin tarkoittavat lähinnä erikokoisia ja -tasoisia kerrostaloja. Mutta näin minä jossain kohdassa junan ikkunasta Lumpini Parkinkin, jossa yhtenä päivänä sitten vietin muutaman tunnin varaaneja ihmetellen.

Aiemmin Bangkokissa on tullut käveltyä melkoisia matkoja. Kerran ihan sattumalta päädyimme alueelle, jonna päätin joskus palata. Pidin sen ilmapiiristä, joka päiväsaikaan jostain syystä toi mieleeni Intian. Varasin hotellin tuohon kaupunginosaan, jolle löytyi nimikin sen kuuluisimman kadun mukaan, Khao San. En enää tunnistanut "Intiaa", mutta kieltämättä kaduilla käyskenteli ja kahviloissa istui aika paljon ilmiselvästi vanhoja hippejä.

En pettynyt valintaani, sillä pääsin hotellille yksinkertaisemmin ajamalla skytrainilla joen rantaan, jossa jäin pois Saphan Taksin -asemalla. Jokea pitkin kulkee monenlaisia aluksia, joista valitsin halvimman, noin 0,45 € maksavan public boatin, jonka oranssia linjaa pitkin pääsin Khao Sania lähimmälle laiturille nimeltä Phra Arthit (pier nro 13). Venematka kesti ihastuttavan kauan. Olisin voinut kulkea tuota väliä vaikka kuinka monta kertaa, kun hintakin oli niin edullinen.

Jokimatkalla näkee asioita, jotka minusta ovat kovin tyypillisiä Thaimaalle: rakennetaan vähän miten sattuu, usein mahtipontisesti, jos rahaa on ollut paljon käytettävissä ja vaatimattomiakin ulkotiloja koristellaan silmän iloa tuottavilla kasveilla. En tiedä miten paikalliset sen kokevat, kun joenkin varressa oli rinta rinnan köyhääkin köyhemmän näköisiä hökkeleitä ja vierellä varmasti ihan superrikkaiden asumuksia. Kokemisella tarkoitan, että mitä mahtaa köyhä ajatella jostain ökyrikkaasta naapuristaan ja päinvastoin. Ajan kanssa varmasti moni köyhä asuja on saanut väistyä varakkaamman väen uudisrakentamisen tieltä, mutta edelleen jokivarsi tarjosi paljon nähtävää köyhien kaupunkilaisten asuinoloihin.

Sopivan ruokapaikan löytäminen oli tämänkin matkan yksi tärkeimmistä sisällöistä. Tai vegaanille sopivia paikkoja löytyi helpostikin, kun älysin taas käyttää Happy Cow -sovellusta. Khao Sanin alueella päädyin jopa ravintoaan, jonka vegaaniselle ruokakurssille suunnittelin joskus ilmoittautuvani. Tuosta ravintolasta ja varsinkin vegaaniruoasta sekä monista matkailuun ja rescuekoiriin liittyvistä asioista olen lähes ahminut tietoa Reissausta ja ruokaa -nimisestä blogista. Suosittelen lukemaan, jos aihepiiri kiinnostaa.

Vegaanista ruokaa tarjoavia ravitsemusliikkeitä putkahteli Bangkokin-matkallani vähän sieltä sun täältä, kun käytin juuri tuota Happy Cow -sovellusta. Pari kertaa löysin itseni Veganerie-nimisen ketjun ravintoloista, joissa kahdesti tilasin varmaan ihanimman koskaan syömäni smoothien.