torstai 19. maaliskuuta 2020

Poikkeustilassakin elämä jatkuu


Maanantaina 16.3.2020 varmasti aika moni lopullisesti heräsi todellisuuteen, kun Suomen hallitus piti ensimmäisen tiedotustilaisuutensa toimenpiteistä, joilla koronaviruksen leviämistä yritetään estää. Olen seurannut pitkin viikkoa jatkunutta tiedottamista ja sopeuttanut soveltuvin osin omaa elämääni niihin. Thaimaan viranomaisten mahdollisesti jakama tiedotus ei ainakaan minulle ole tuonut mitään uutta tai jos olisi, en ole sitä ymmärtänyt tai en ole ollut sen tavoitettavissa.

Juuri muusta ei nyt oikein missään puhuta kuin koronasta. Ja jos puhutaan, se tuntuu melkein teeskentelyltä. Joten minäkin pysyttelen nyt samassa aiheessa.

Ostin eilen itselleni ensimmäisen kasvomaskin. Olin rannalla ja siellä rantapalveluja tarjoava yrittäjä soitti paikalle jonkun tuttunsa, jolla oli myytävänä mustia maskeja, jollaisen halusin. Totesin sen olevan lähinnä matkamuisto, kankaisen maskin tarjoamasta suojasta en uskalla sanoa mitään. Mutta ei hintakaan ollut paha, noin 1,80 euroa. Minulla oli jo kaksi paperista maskia, jotka sain ruotsalaiselta ystävältäni. Ne otan käyttöön, mikäli lennolla kotiin palatessa sellaista suositellaan. Ylipäätään minkäänlaisen kasvomaskin hankkiminen on täällä vaikeaa, kai niitäkin on apteekeista hamstrattu. Yhdessä apteekissa sanoivat, että käsidesit ovat loppuneet, kun henkilökunta osti kaikki. Toivon, että ymmärsin väärin. Selitys kyllä kuulosti lähes uskottavalta.

Olin alkuviikolla melko ahdistunut, kun en ensin saanut päätettyä, yritänkö päästä lähtemään Thaimaasta Suomeen ennen aikojaan. Finnairhan lupasi, että paluulipun voi aikaistaa ilmaiseksi. Halusin lähteä, mutta toisaalta en missään nimessä halunnut palata sellaiseen kotimaahan, jolta Suomi on muutamat viime päivät vaikuttanut. Lopulta kävin niin, että joko minun osaamattomuuttani tai Finnairin ruuhkasta johtuen en onnistunut pääsemään sivustolle, josta lennon ajankohdan olisi voinut muuttaa. Vellominen loppui siihen ja jonkinmoinen mielenrauha palasi korvieni väliin.

Jos Thaimaassa koronavirus ei ole näkynyt muuten kuin juuri noiden kasvomaskien käytön lisääntymisenä, nyt täälläkin on ilmeisesti tartuttu tositoimiin. Tyttö- ja muut baarit joutuivat sulkemaan ovensa pari päivää sitten. Ovet on vähän väärä ilmaus tässä kohtaa, sillä aika usein baarit ja ravintolatkin ovat tiloissa, joissa ei ole neljää ulkoseinää ulko-ovineen. Myös hierontapaikat vaadittiin suljettaviksi. Oma viimeaikainen vakipaikkanikin oli siirtänyt hierojien käyttämät tuolit jonnekin sisätiloihin, mutta ulko-ovi oli selkosen selällään. Itse kyllä olen karttanut jonkin aikaa hierojalle menoa jo pelkästään siksi, että niissä ollaan aika pienessä tilassa ja pahimmillaan ihan vieri vieressä. Monia tapahtumia on lisäksi peruttu, mutta ehkä vähän pitkin hampain.

Maahan saapumiselle asetetaan myös tiukat määräykset lääkärintodistuksesta ja matkavakuutuksesta, joka korvaisi mahdolliset sairaala- tai muut hoidot, jos kustannukset nousisivat korkeiksi. Maan rajoja ei kuitenkaan ole laitettu kiinni, mutta nuo maahan tulon ehdot hillitsevät varmasti aika tehokkaasti ainakin tavallisten matkailijoiden mielenkiintoa Thaimaata koskaan.

Muistutan lähes päivittäin itseäni, että nauti nyt joka hetkestä, jonka voit vielä viettää täällä. Siksi saatan esimerkiksi illan vähän viilennyttyä (ehkä noin 30 asteeseen) kävellä torille ostamaan dragon fruiteja, jos huomaan niiden loppuneen. Kyseiset hedelmät ovat ehdoton suosikkini täällä, vaikka niiden maku ei kummoinen olekaan.

Äsken kävin altaassa uimassa, kuten päivittäin teen ainakin pari kertaa. Nyt vähän hassuttelin ja puikkelehdin veden pinnalle pudonneita plumerian kukkia kierrellen. Sellainen hupihan ei koti-Suomessa onnistu. Tosin kesäiset uintiretket Nukarinkoskelle ovat hyvinkin vertailukelpoisia. Vain veden lämmössä Thaimaa voittaa kotimaan.

Tai chi -tunneilla olen käynyt entiseen tapaan, mutta tänään rannalle päästyäni kuulin, että poliisi oli käynyt antamassa uudet ohjeet. Liikuntaa voi edelleen harrastaa rannalla, mutta omaehtoisesti, ei ohjaajan opastuksella. Ja turvaväleistä pitää huolehtia, kuten on tehty ennenkin. Ei tosin sillä ajatuksella, että olisi pelätty toisilta liikkujilta tarttuvaa virusta.

Ehkä kyse on thaimaalaisesta epäloogisuudesta, kun joissain asioissa esimerkiksi tuo liian lähellä oleminen ei ole suotavaa ja jossain muualla sillä ei näytä olevan mitään väliä. Uusia tervehtimistapoja täällä ei kuitenkaan viruksen takia tarvitse keksiä. Thaimaalaisethan eivät koskaan kättele vaan tekevät jo pikkulapsista lähtien kauniin eleen yhteen laitettuine käsineen. Eleellä on joku nimikin, mutta kun olen totta puhuen vain tällainen turisti, en sitä tietenkään muista, vaikka olisin joskus kuullutkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti