Koronavirus on vähintään viime viikot varjostanut elämää täällä Thaimaassakin. Jos en lainkaan seuraisi kotimaan tiedotusvälineitä, somen keskusteluja (aika vähissä näissä Thaimaa-ryhmissä kylläkin) tai en saisi suoraan itselleni lähetettyjä päiväkohtaisia kuulumisia asioista, voisinkin olla aika tietämätön koko koronasta. Tuskin osaisin yhdistää jossain tien varrella näkyvää kuvitettua infotaulua asiaan, joka kirjaimellisesti on nyt laittanut maailman kirjat sekaisin.
Viime päivät olen jopa alkanut epäillä, etteivät thaimaalaisetkaan taida saada kovin kattavaa tietoa koronaviruksesta. Oletukseni saattaa olla väärä, sillä eilen kysyin pesulan punkkarirouvalta, miten asia mahtaa olla. Hyvällä englannilla, kasvoja suojaavan maskin takaa hän selitti minulle pitkät litaniat asiasta. Jossain vaiheessa jopa peräännyin hänestä muutaman askeleen, kun tuli puheeksi, että thaimaalaisia suositellaan olemaan kahden metrin päässä toisistaan. Käytännössähän sellaista ei missään tapahdu, mutta meille länsimaalaisille yleisempi tuttavien halailu ja poskisuudelmat eivät Thaimaassa viruksen jyllätessä ole ongelma. Sellaista kanssakäymistä ei thaikkujen kesken tapahdu.
Ei täällä kuitenkaan mitenkään laput silmillä eletä. Muun muassa koko valtakunnan suurin vuotuinen juhla, vastenmielinen Songkran eli suomalaisittain vesijuhla on monin paikoin kielletty. Vain temppeleissä on lupa harjoittaa perinteisiä Songkran-menoja. Joidenkin suomalaisten on tietysti aivan mahdoton uskoa, että näin voisi tapahtua. Mutta niitä kommentteja tulee pääasiassa vain niiltä, joille yhtä suuri katastrofi olisi, jos Walking Streetin tyttöbaarit suljettaisiin. Sellaisiakin huhuja täällä välillä liikkuu.
Käsidesejä tarjotaan suurempien ostoskeskusten oviaukoilla ja joissain paikoin myös mittaillaan asikkaiden lämpöjä. Itselleni yksi mittaus näytti lukemaa 37,2. Sitä en ainakaan itse tulkitse lieväksi lämmönnousuksi. Ennemminkin mittari harhautui nostamaan lukemaa hikisen otsani johdosta. Oman koticondoni sisäänkäynneillä on myös tarjolla käsidesiä. Pullot on liimattu jakkaroiden istuinosaan, jossa on myös paikalliseen tapaan tuima uhkaus 3000 bahtin sakosta, jos joku erehtyy tuhoamaan tuon virityksen.
Thaimaa on koronaviruksen suhteen vähän arvoitus. Virallisten tämän päivän tietojen mukaan sairastuneita olisi 70. Onhan se vähän, kun Suomessakin on jo yli 100. Epävirallisesti puhutaan luvusta, joka on päälle 1900. Huikea ero johtuu kai siitä, että nuo viralliset ovat niitä sairastuneita, jotka on testattu. Suuremman luvun takaa löytyvät lisäksi kaikki ne, joita ei ole testattu, mutta oireet ovat olleet sellaiset, että ne vaativat sairaalahoitoa.
Suomessa tehtiin eilen tiukkoja linjauksia viruksen leviämisen suhteen, Huomaan niiden koskevan myös minua: myöhemmin ilmoitetun tarkennuksen mukaan kaikkien ulkomailta tulevien suositellaan asettuvan kahden viikon vapaaehtoiseen karanteeniin. Nyt siis suositellaan, mutta mitä ehtiikään tapahtua ennen kuin kahden ja puolen viikon päästä palaan Suomeen?
Eipä kai tuo karanteeni olisi minulle mikään ongelma. Minähän tarkkaan asiaa pohdittuani päätin, etten jatka taksihommia. Olin lupautunut palaamaan auton rattiin, kun ensin vähän toivun aikaerosta. Eilen kuitenkin ilmoitin asiasta työnantajalleni, jolta sain hyvin ystävällisen ja ymmärtävän vastauksen. Toivotti tervetulleeksi, jos myöhemmin tulen toisiin aatoksiin. Ehkä joku kerta kirjoitan vähän enemmän syistä, jotka johtivat päätökseeni lopettaa. Nyt olen siis työtön eläkeläinen (sellaistahan ei virallisesti ole olemassakaan) ja päivittäin viihdytän itseäni yrittämällä keksiä tekemistä, josta saisi jonkinlaisia lisäansioita.
Ehkä tähän loppuun ihan itsellenikin myöhemmin muistin virkistämiseksi laitan asioita, joilla yritän välttyä mahdolliselta tartuntaetäisyydellä olevalta virukselta:
Käsien pesusta on tullut entistä tarkempi tapa, joka varmaan näkyy seuraavassa vesilaskussa. Käsidesiä olen ostanut kotiinkin, mutta toistaiseksi olen käyttänyt vain muualla tarjolla olevaa liuosta. Minulla on aina tapana pitää mukana kosteuspyyhkeitä, mutta niistä ei taida tässä puhdistamishommassa olla kauheasti apua, koska ne eivät sisällä alkoholia kuten käsidesit. No eipä kyllä saippuassakaan ole alkoholia. Naamaani yritän olla turhaan koskettelematta, mutta enkös vaan unohtanut asian, kun vajaa viikko sitten kävin kasvohoidossa. Annoin siis toisen ihmisen kosketella kasvojani!
Missään massatapahtumissa en ole käynyt, ellei toreilla kuljeskelua lueta sellaiseksi. Mutta lavataksilla olen muutaman kerran vaihtelun vuoksi ajanut Pattayalle. Välillä penkeillä on istunut lähietäisyydellä jos jonkinlaista köhijää. Hieronnassa kävin viimeksi Bangkokissa. Vielä tekisi mieli käydä, mutta ehkä jätän väliin. Tai chi -tunneilla käyn edelleen, mutta siellä onkin ihan välttämätöntä pitää kunnon välimatka toisiin voimistelijoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti