Olen kirjoittanut satoja, ellen tuhansiakin blogeja. Nyt jo entisen mieheni kanssa kirjoitimme joka päivä blogin eli kumpikin kirjoitti joka toinen päivä. Tätä jatkui vuosikaudet. En enää pääse tarkistamaan blogien määrää, sillä huomasin, että minun tunnukseni Elämän tähden ry:n blogiin eivät enää toimineet. No, miksi olisivatkaan. Minähän päätin keväällä 2019, kun jouduin muuttamaan pois yhteisestä kodistamme, että yhteinen elämämme myös blogin osalta sai päättyä. Välillä huomasin kaipaavani kirjoittamista. Joten tässä ollaan.
Olen nyt ollut neljä viikkoa Thaimaassa. Yksin. Eilen sain vihdoin päätettyä, että alan taas kirjoittaa. Jonkinlaista päiväkirjaa olen kannettavalle tietokoneelle kirjoittanut keväästä lähtien, mutta siellä on asioita, joita en tänne aio tuoda. En aio retostella avioerolla enkä arvioillani sen syistä. Korkeintaan saatan joskus kommentoida, kun huomaan asioita, joiden kanssa en koskaan olisi uskonut joutuvani tekemisiin.
Oma arkeni on tämän blogin päämateriaali. Ketä se sitten kiinnostaakaan. Itseäni ainakin. Tiedän, että on joskus lähes ratkiriemukasta lueskella jälkikäteen omia kirjoituksiaan. Asiat ja eletty elämäkin unohtuvat niin helposti. Kun asioita on ruotinut blogissa, todennäköisesti siellä kerrottuna ne ovat lähempänä totuutta kuin muistikuvat. Olen aina ollut huono muistamaan asioita sanatarkasti. Helpommin muistan mielikuvat ja tuntemukset, joita tilanteet tai jonkun sanomiset ovat synnyttäneet.
Olen myös kirjoittanut useita hyödyllisiä blogeja. Kirjoitukseni thaimaalaisen ajokortin hankkimisesta taisi olla monet vuodet sen nyt osaltani edesmenneen blogin luetuin teksti.
Elämän varrella minua on monet kerrat harmittanut, etten nuorena kouluttautunut valokuvaajaksi. Työelämässä kyllä olen kuvannut paljonkin ja kuvia on julkaistu jos jonkinlaisissa lehdissä ja muissa julkaisuissa. Valokuvaajaa minusta ei enää tällä iällä tule, mutta jospa nyt innostuisin taas harrastamaan valokuvaamista ainakin sen verran, että julkaisisin edes yhden kohtuullisen kelvollisen kuvan jokaisessa julkaisemassani blogissa.
Blogin ulkoasu on vielä vähän arvoitus. Voi olla että joudun sitä vielä muokkaamaan, kunhan näen, miltä tämä ensimmäinen blogi julkaisemisen jälkeen näyttää.
Ero tuli ja samalla uuden elämän alku. Jotkut asiat pysyvät kuitenkin: vegaaniruoka, Thaimaa ja eläkkeellä olo. Taksihommat päätin lopettaa jo vähän ennen kuin koronavirus näyttäytyi sellaisena kuin sen tiedämme olevan. Tämä ei silti ole ruokablogi, matkablogi eikä toivon mukaan koronablogikaan. Eikä varsinkaan eläkeläisblogi. Mutta silti se on niitä kaikkia ja vähän enemmänkin. Tämä on blogi arjesta ja arjen hallinnasta Suomessa ja Thaimaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti