Raha ratkaisee

En luultavasti viihtyisi joka päivä aurinkovarjojen alla rannalla.
Näen kyllä myös rannalla loikoilun rahakysymyksenä. 

Rahan ajatteleminen on yksi lempiajanvietteistäni. Ei kuitenkaan siksi, että haaveilisin esimerkiksi lottovoitosta (en edes lottoa), sen sijaan ajattelen rahaa, koska olen lähes jatkuvasti huolissani siitä, miten saan sen riittämään. Ajattelen rahaa niin paljon, että kirjaan jokaisen tuloni ja menoni. Suomessa käytän puhelimeen lataamaani Penno-nimistä sovellusta. Täällä Thaimaassa käytän samaan tarkoitukseen pientä muistikirjaa. Pennossa pääsen suoraan seuraamaan, onko tuloja ollut menoihin nähden riittävästi. Thaimaassa täytyy vain luottaa siihen, että näin on.

Käytännössä Thaimaassa en ole reaaliaikaisten tulojeni varassa, sillä toin mukanani kahisevaa, jonka ajattelin riittävän lähes kolmen kuukauden aikaisiin kuluihin. Minulla on myös thaimaalainen pankkitili, jossa onneksi muistin olevan hieman vähemmän rahaa kuin siellä todellisuudessa on. Ero ei sentään ollut suuren suuri.

Tässä muutama päivä sitten huomasin, että joku toinen Thaimaan-kävijä on ilmeisesti miettinyt tulevaa matkaansa hieman samaan tapaan kuin itsekin. Hän kysyi jossain Facebook-ryhmässä ihmisten kokemuksia siitä, miten he varautuvat reissun rahatarpeisiin. Ymmärsin että tuo kysyjä, nainen, ei ollut suuren suurissa varoissa. Silti hän sai tietysti sieltä täältä typeriä kommentteja tyyliin "laitan visan vinkumaan".

Ajattelin kertoa kysyjälle omasta tavastani varustautua matkaa varten, mutta jätin lopulta vastaamatta. Facebookissa kun on niin helppo saada kylmää kyytiä, jos onnistuu herättämään jonkun näsäviisaan somekäyttäjän mielenkiinnon. Yritän nykyään miettiä kaksi kertaa, ennen kuin kommentoin mitään.

Matkan ajankohtaan vaikuttivat muutamat minusta riippumattomat syyt, mutta kun se oli selvä, siinä vaiheessa etsin tammikuulta ensimmäisen lennon, jonka hinta oli kohtuullinen ja saman tein paluulennon kohdalla. Paluu ajoittui vajaan kolmen kuukauden päähän. Taisin maksaa lennot verkkopankin kautta, koska tilillä sattui olemaan riittävästi rahaa. Olin kai sitä sinne vähän yrittänyt säästelläkin etukäteen.

Melkein kolmen kuukauden elämiseen tarvittavaa rahasummaa päätin alkaa kerätä jo kesällä. Aina kun rahapussissa oli sopivasti ylimääräiseltä tuntuva viisi- tai kaksikymppinen, laitoin sen erilliseen pussukkaan. Taksihomman takia minulla pitää aina olla vaihtorahaa käytettävissä ja niitä seteleitä pyöritellessä oli lähes huomaamatta helppo laittaa sivuun käyttörahaa. Lisätöitä tehdessäni en onneksi sentään ole joutunut elämään ihan kädestä suuhun.

Ennen eläkkeelle jäämistä Thaimaan-matkaa varten tarvitsi vain käydä pankkiautomaatilla nostamassa sopiva summa rahaa. Sittemmin suhde rahaan on muuttunut ja sen riittämiseen on pitänyt keskittyä ihan eri tavalla.

Olen ollut Thaimaassa nyt vähän yli kuukauden. Laskin menoni ja huomasin, että rahaa on kulunut enemmän kuin olen kuvitellut. En edes ole shoppaillut enkä muutenkaan ole elänyt mielestäni yli varojen. Olen oikeasti nuukaillut kaikessa. Kun itse elän noin, pihistellen, en pysty käsittämään, miten toiset, ikäiseni naiset, joista suurin osa on myös eläkkeellä, pystyvät käymään jatkuvasti hierojalla, laitattavat kynsiään ja istuvat välillä hienoilla illallisilla.

Kerran olen tällä reissulla käynyt hierojalla, seuraavasta kerrasta vain haaveilen. Ja kun kerron, että esimerkiksi jalkahieronta maksaa Thaimaassa noin kuusi euroa ja vähän tippiä sen päälle, en ihmettele, jos joku pitää minua vähintään saitana.

Ennen matkaan lähtöä tein listan tavaroista, jotka pitää ottaa mukaan, ja asioista, jotka on hoidettava. Jonkinlaisena ohjeena itselleni kirjasin listaan myös lauseen: Jätä kotiin liiallinen nuukailu!!! Olisin ehkä totuuden nimissä voinut kirjoittaa sinne myös, että "Vähilläkin rahoilla voi viettää ihan mukavan Thaimaan-loman".