Sosiaalisessa mediassa on uutisoitu sudesta, joka olisi liikuskellut kotikunnassani Tuusulassa ja ainakin naapurikaupungissa, Keravalla. Olen pitkän Facebook-lakkoni aikana yrittänyt kehitellä taidon välttää aiheita, joista syntyy meuhkaamista. Eteläisessä Suomessa näköhavainnot mahdollisesta sudesta saavat takuuvarmasti aikaan juupas-eipäs-keskustelun, jota en välitä olla todistamassa. Pysyn siis erossa Tuusula-ryhmästä ja keskityn ihan kotoiseen aiheeseen, astiakaapissani vierailevaan gekkoon.
Eipä ole montaakaan päivää siitä, kun kerroin jollekin, etten ole vielä nähnyt yhtään gekkoa. En ulkona enkä sisällä. Tänään se siis näyttäytyi minulle, ja vaikka kohtaaminen ei ehkä kokemuksena ollut samanlainen kuin mahdollisen suden näkeminen, täytyy myöntää, että hieman hätkähdin. Siitäkin huolimatta, että muista liskoista poiketen pidän gekkoja jotenkin sympaattisina elukoina. Hyödyllisiäkin ne ovat, koska pistelevät poskeensa asunnossa lenteleviä hyttysiä ja muita pikkupistiäisiä.
Kaappia avatessani en heti tajunnut, että oveen "lehahtanut" olio oli gekko. Koska säikähdin, aivoni ehkä hakivat selityksen aikaisemmasta lepakkokokemuksesta. Olen muutamana iltana uintireissulla väistellyt lepakoita, jotka ovat saalistaneet allasalueen pinnalla lenteleviä hyönteisiä. En tiedä, onko väistelystä mitään hyötyä. Oikeasti olenkin ollut lähinnä sydän syrjälläni, koska en todellakaan halua lepakon törmäävän otsaani. Tai en toivo sellaisen edes hipaisevan minua.
Täällä Thaimaassa tuo eläinmaailma on hieman erilainen kuin Suomessa. Oma "sutemme" oli jokunen vuosi sitten krokotiili, jonka joku kalastaja oli kertonut nähneensä tuolla suhteellisen lähellä sijaitsevalla lammella. Lopulta krokotiili jopa saatiin kiinni, mutta kalastajan havainnon mukaan verkkoon pyydystetty kroko ei ollut sama jonka hän oli nähnyt. Se oli suurempi tai pienempi kuin kalastajan havaitsema. En enää muista, kummin päin asia uutisoitiin. Toisesta krokotiilista ei sitten enää kyllä kuulunut mitään. Ehkä se palasi vähin äänin sinne, mistä sitten oli tullutkaan.
Samoin ihan lähituntumassa oli vuosi pari sitten lähes kymmenmetrinen boa tai vastaava käärme. Thaimaalaiseen tapaan käärme ja krokotiili palautettiin luontoon, kauemmaksi ihmisasutuksesta. Veikkaan, että Tuusulassa mahdollisesti seikkailevalle sudelle on sen sijaan jo moneen kertaan esitetty tappotuomiota.
Apinoiden kanssa olen tällä reissulla päässyt (tai joutunut) tekemisiin. Osaan suhtautua niihin varauksella, sillä kerran Hua Hinissä apina varasti minulta juomapullon. Ennätin vain laittaa ostamani pullon kioskin pöydälle, kun jostain paikalle säntäsi joku minua vikkelämpi ja vei janojuomani mukanaan. Muutaman metrin päässä apina näytösluontoisesti iski hampaat muovipullon kylkeen ja ilmiselvästi nautiskellen tyhjensi pullon sisällön.
Olin pari viikkoa sitten suomalaisporukan mukana armeijan rannalla, jossa apinoiden määrä oli lisääntynyt ja ne olivat levittäytyneet jo rannalle saakka. Joku mukana olleista kertoi aiemmin nähneensä, miten apina oli napannut valvomatta jääneen laukun, jonka se oli raahannut korkealle puuhun. Sieluni silmin näin tarinaa kuunnellessani, miten apinan ravistelemasta laukusta tipahteli maahan rahapussia, kännykkää, avaimia ja mitä kaikkea muuta sitä naisen käsilaukku nyt yleensä pitääkään sisällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti