Tai chi - aamuvoimistelua

Meren ranta on upea paikka harjoittaa aamuliikuntaa.

Tulin tietämään jo vuosia sitten, että Pattayan Jomtienin rannalla on tarjolla jonkinlaista kiinalaista aamuvoimistelua ilmeisestikin joka päivä. Päätin, että joku kerta minäkin menen sinne. Sitä menoa pitikin sitten odotella vuosikaudet, mutta viime vuoden helmikuussa ajoin sinne ensimmäistä kertaa. Hankin vuonna 2016 omaan asuntoon muuttamisen jälkeen kevytmoottoripyörän (tai mopon niin kuin suomalaiset sanovat), ja se ilman muuta mahdollisti aamuvarhaisella tuonne noin neljän kilometrin päähän lähtemisen.

Tulin tällä kertaa Thaimaahan tammikuussa ja ainakin viikko meni paikalliseen aikaan totutellessa. Alussa en millään onnistunut heräämään auringon nousun aikoihin. Se nimittäin on ajankohta, jolloin pitää alkaa heräillä, jos aikoo ennättää tai chi -tunneille.

Tuota alkujaan kiinalaista taistelulajia, joka nykyään on ihan rauhanomaista, mutta tehokasta voimistelua, taidetaan kutsua myös taijiksi. Tai chi tai taiji, minulle se on tai chi. Jälkimmäisellä tavalla myös iäkäs opettajamme tuon lajin taisi kirjoittaa, kun joskus näin hänen pienen mainoslappusensa rantapuuhun kiinnitettynä. Lapussa luki silloin, että tunnit alkavat kello kahdeksalta, mutta pian opin ymmärtämään, että on syytä olla paikalla jo puoli kahdeksalta.

Jomtienin hiekkarannelle kokoontuu tänäkin vuonna paljon viime vuodelta tuttuja ihmisiä. On ulkomaisia turisteja, mutta myös thaimaalaisia. On miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Vähän enemmän on vanhempaa väkeä. Käyn tunneilla kuutena päivänä viikossa. Torstai on lepopäivä, jonka aamutunnin pyhitän suosikki radio-ohjelmani uusinnalle, jonka kuuntelua Yle Areena ei ulkomailla oleileville salli.

Tai chille aamuisin varatulla alueella ei ole yhtään rantatuolipaikkaa. Ohjaajamme pitää myös huolen, ettei kukaan omaa rantatuolia mukanaan raahaava tunge sekaan tunnin aikana. Yrittäjiä on aina silloin tällöin. Sen sijaan asiaan kuuluu, että seassa on muutama asunnoton, jotka jatkavat kaikessa rauhassa uniaan, vaikka meitä voimistelijoita on ympärillä useita kymmeniä. Tänäänkin, kun taas tulin vähän myöhässä, asetuin paikkaan, jossa yksi asunnottomista nukkui vajaan kahden metrin päässä ja toisella puolellani toinen ranta-alueen koirapennuista uneksi ties mistä.

Asunnottomia tuleekin tunneilla käydessä mietittyä monet kerrat. Tein sentään aika monta vuotta töitä asunnottomuuden parissa. On melkolailla eri asia olla asunnoton kylmässä pohjoisessa kuin Thaimaassa, jossa öisinkin lämpötila on normaalisti päälle 20 astetta. Myös suhtautuminen asunnottomiin on täällä erilainen. Suomessa ei varmastikaan siedettäisi sitä, että joku koditon makoilee paikassa, jossa me parempiosaiset aamuisin edistämme terveyttämme liikunnan avulla.